New plans. These works are still just sketches (about 20x40cm). It may take some time before I can scale them up as I’ve envisioned, and I can’t wait for that moment. The working title of the series is "Battle of the Roses", and it brings together many aspects of my current state of mind.
They reflect ideological collisions: nostalgia seeking to preserve traditions and hierarchies, and liberalism driving reform, freedom, and equality.
In this new series of works, torn and scattered roses lie on the battlefield while also posing on stage. Radical beauty squeezes between ideological and practical. Abstract strokes emphasize materiality and overturn ideas: abstraction here turns to representative — a still life.
I’m so excited about these that I just can’t keep them to myself — partly so the grant reviewers know I wasn’t kidding when I said I’d come up with something new 😉 but also because I’m always up for new gallery collaborations.
Everywhere we look, there are different levels of conflict — even battles. Everyday life collides with dreams, ideologies with realism, and values with other values.
The flowers bring a feminist perspective to the center — almost unintentionally. Their colors, harmony, and light come into their own on a larger scale, will be painted in near-realism. The battling roses emphasize femininity and equality at the intersection of aesthetics, embodiment, and power structures. The ongoing struggle for equality is not only political but also visual and symbolic: what is seen, and whose voice is heard.
It is interesting to see how nostalgia in painting has become a trend in many of the major galleries (like @petzelgallery @whitecube @avlskarlgallery @operagallery @martinasbaekgallery )
I found interesing view point in this trend listening the art angle pod: my new works can be linked to the concept of the para-pastoral, introduced by Kate Brown. These works, flirting with fantasy and new digital technologies, explore a dual worldview: the clash between conservatism and liberalism.
My own background and close relationship with theological thought might be one reason why the idea of the post-pastoral resonates with me. For a long time, I’ve painted romantic landscapes, but the framework that opens up behind the pastoral helps me to see my work from a new perspective, to put it into words, and to connect it with contemporary art.
They reflect ideological collisions: nostalgia seeking to preserve traditions and hierarchies, and liberalism driving reform, freedom, and equality. In my new works, nostalgia functions both as force and as trap: nostalgic imagery, idealized landscapes or archetypes of the past, entice but often conceal ideological narratives, forgotten injustices, and the hierarchies that idealization serves.
From this perspective, new kinds of paintings that imitate the pastoral tradition do not escape into realism but transform the idyllic nature or countryside into a space where historical, political, ecological, and ideological conflicts surface.
In the series, torn and scattered roses lie on the battlefield while also posing on stage. Radical beauty squeezes between aesthetic ideal and political provocation.
What matters most, however, is visual pleasure — a balanced whole created within chaos, where the eye can wander and the mind discover new dimensions.
I can’t wait to dive into the painting process and finally work on the large scale they truly deserve.
Uusien maalausten reflektointia
Kovin tarkasti ei tarvitse katsoa ympärilleen, että huomaa käynnissä olevia erilaisia vastakkainasetteluja. Taistelua vallasta ja tilasta käydään niin arvojen kuin puhetilankin suhteen ja konkreettiset sodat ja konfliktit vaikuttavat jokaisen arkeen ja mielentilaan.
Pohdiskelen tässä uusia, tuloillaan olevia teoksia Kate Brownin para-pastoraalin käsitteen inspiroimana. Hyödynnän maalauksissani idylliä ja nostalgiaa, mutta kyseenalaistan niitä tuomalla visuaalisissa ihanteissa kätkettynä olevat yhteiskunnalliset ja poliittiset jännitteet valokeilaan. Työn keskiössä on radikaali kauneus — kauneus, jonka puolesta on taisteltava, koska se kykenee haastamaan kuvallisesti konservatismin ja liberalismin vastakkainasettelun ja tekemään osaltaan tasa-arvo -taistelua näkyvämmäksi sekä avaamaan materiaalin ja ideaalin välistä ristiriitaa.
Luonto: Para-pastoraali ja nostalgian ansa – konservatismin ja liberalismin jännitteet
Teoksissani on taustalla romanttisen maisemamaalausperinteen keinoin rakennettu kulissi, jossa Suomalainen metsä, se ympäristö jossa elän ja liikun, yhdistyy trooppiseen ja mielikuvitukselliseen metsään. Olen pitkään kytkenyt teokseni romanttisen maisemamaalauksen perinteeseen ja iloinnut mahdollisuudesta tarkastella uudestaan idealistista maisemaa, luonnon valjastamista arvomaailman kuvaukseen ja rinnastamista maalauksen materiaaliseen todellisuuteen. Tulevassa maalaussarjassa kirkastan tätä näkemystä.
On ollut kiinnostava nähdä miten nostalgia laajemmin on maalaustaiteessa ollut nyttemmin arvogallerioiden trendilistalla (Taiteilijoista esim. Emma Webster, Flora Yankonovich). Löysin vastikää toisenkin taidehistoriasta nousevan viitekehyksen , jonka kautta omaa kiinnostustani idealisteen maisemaan voidaan peilata; pastoraalikuvaston. The Battle of the Roses sarjan teokset voidaan kytkeä Kate Brownin esiin nostaman para-pastoraalin käsitteeseen. Tästä näkökulmasta uudenlaiset pastoraalimaalausta mukailevat idealistiset maisemamaalaukset eivät pakene realismiin, vaan muuttavat idyllisen luonnon tai maalaismaiseman tilaksi, jossa paljastuvat historialliset, poliittiset, ekologiset ja ideologiset ristiriidat: Maalauksissani taustan tarkkaan maalatut metsät muodostavat kulissit maalin materiaalisuutta korostavalle asetelmalle. Ne heijastavat ideologioiden törmäystä: nostalgiaa, joka pyrkii ylläpitämään perinteitä ja hierarkioita, ja liberalismia, joka ajaa uudistusta, vapautta ja tasa-arvoa. Nostalgia toimii para-pastoraalisissa teoksissa sekä voimana että ansana: nostalgiset kuvastot, menneisyyden idealisoidut maisemat tai arkkityypit houkuttelevat, mutta kätkevät usein ideologisia narratiiveja, unohtuneita epäkohtia ja haitallisia hierarkioita joita idealisaatio palvelee.
Nämä para-pastoraaliset teokset, jotka flirttailevat myös fantasian ja uusien digiteknologioiden kanssa tutkivat dualistista maailmankuvaa; konservatismin ja liberalismin vastakkainasettelua. Oma taustani ja läheinen suhteeni teologiseen ajatteluun saattavat olla yksi syy siihen, miksi tämä ajatuskehikko resonoi. Olen pitkään maalannut romanttisia maisemia, mutta para-pastoraalisen taustalla avautuva viitekehys auttaa minua näkemään työni uudesta näkökulmasta, pukemaan sen sanoiksi ja yhdistämään sen kansainvälisesti ajankohtaiseen taiteeseen.
Konservatiiviset ja liberaalit ideat eivät ole historiallisesti lineaarisia tai selkeästi erillisiä, vaan niissä on sisäistä ja ulkoista konfliktia, yhdistymiä ja jännitteitä. Tulevassa maalaussarjassa kirkastan tätä näkemystä niin tekstin kuin maalaustenkin muodossa.
2. Abstrakti asetelma - Idyllin särkyminen – kauneus ja visuaalinen konflikti
Toinen osa maalauksesta ovat abstraktit vedot, joiden kolmiulotteisuus ja sommittelu luovat maalauksen tilaan (tai näyttämölle) asetelman ja “taistelun” visuaalisen perustan. Maiseman värit materialisoituvat vedoiksi ja heittävät ideat päälaelleen: abstrakti esittää -tässä tapauksessa asetelmaa. Vedot ovat vapaan ilmaisun konkretisoituma. Pidän tärkeänä katsojan kokemusta viivasta ja väristä liikkeestä ja läsnäolosta. Vedot luovat paikan, jossa katse voi viipyillä ja tutkia muotoja. Materiaalin ja ideaalin välinen jännite on keskeinen: ideaali (esim. kauneus, sovinnaiset värit, ihanteellinen maisema) hämärtää ja muovaa materiaalin todellisuuden, mutta materiaalin on myös annettava muoto ideaalin kriittiselle purkamiselle.
Modernismin ideana oli karistaa symbolistisen katsomistavan taakka taiteen harteilta: unohtaa tuoli ja nähdä vain viivat (Read 1951, s.23). Oma tekemiseni on tätä jatkumoa. Viiva on itsessään merkityksellinen. Peilaan tätä osa-aluetta työtäni fenomenologian taidekäsityksen ytimeen. Merleau-Pontyn ajatuksia mukaillen: Ilmaisun muodosta ei voi erottaa sen sisältöä (mm Rouhiainen 2011, s.88: Merleau-Ponty 1993/ 1996 s.91, s.116.) Tyhjentävästi maalausten selittäminen on mahdotonta. Taide uutena esineenä maailmassa luo oman mikromaailmansa ja kielensä. Samalla kun olen yhtä mieltä Merleau-Pontyn kanssa siitä että dikotomiat yleisesti ovat filosofiassa haitallisia, tai ainakaan ne eivät kerro koko totuutta maailmasta (The Merleau-Ponty Aesthetics Reader: Philosophy and Painting 1993, 23), mutta omassa tekemisessä lähtökohtana ovat juuri ne -vastakkain asettelut: abstrakti-esittävä, uusi-vanha, liberaali-konservatismi. Peilaan sitä maailmaa, jossa elämme ja jossa oma henkilökohtainen elämän piirini jakautuu lapsuudenkodin arvokonservatiiviseen kristillisyyteen ja taiteen avaamaan henkiseen vapauteen. Samalla tulen kääntäneeksi asioita nurinpäin: abstrakti esittää asetelmaa, esittävät värivedot liukuvat ja muuttuvat abstrakteiksi.
3.Yksityiskohdat -Radikaali kauneus ja vallan rakenteet – pastoraalin murtumat
Kolmas elementti nousee edellä mainitusta asetelmasta realistisen maalaustavan, värien ja assosiaatioden avulla. Revityt, sinne tänne heitellyt ruusut ovat kuin taistelukentällä, samalla kun ne poseeraavat näyttämöllä. Tulevissa teoksissa kukkien osat on maalattu niin realistisesti kuin mahdollista ja suuri koko tekee niistä entistäkin vaikuttavampia. Ne heijastavat ideologisia yhteen törmäyksiä: nostalgiaa, joka pyrkii säilyttämään perinteitä ja hierarkioita, sekä liberalismia, joka ajaa uudistuksia, vapautta ja tasa-arvoa.
Kukat tuovat keskiöön myös feministisen näkökulman, melkein tahtomattaan. Kutsun niillä esiin radikaalia kauneutta. Niiden värit ja valo tulevat oikeuksiinsa suuressa koossa kun ne on maalattu lähes realistisesti. Tuula Lehtisen esimerkkiä noudattaen esteettistä nautinnollisuus saa olla röyhkeästi, häpeilemättä esillä.
Taistelutantereelle jääneet ruusut voidaan tulkita korostavan naiseutta ja tasa-arvoa estetiikan, ruumiillisuuden ja valtarakenteiden leikkauskohdissa. Tasa-arvon jatkuva taistelu ei ole vain poliittinen, vaan visuaalinen ja symbolinen: miten se peilautuu muotoon, väriin, kompositioon, poseeraukseen ja materiaaliin. Mitä tuodaan näyttämölle -esille ja nähdään ja kenen ääni kuuluu?
Näiden teosten avulla tutkin, idealismin ja materialismin vuorovaikutusta sekä radikaalia kauneutta, jonka puolesta on taisteltava. Projekti pureutuu siihen, miten nostalgia ja para-pastoraalinen kuvasto rakentavat yhä yhteiskunnallisia ideaaleja, ja miten nämä ideaalit törmäävät materiaaliseen todellisuuteen, feministiseen näkökulmaan sekä konservatismin ja liberalismin välisiin jännitteisiin. Työni käyttää historiallisista maalauksista tuttuja estetiikan muotoja: idyllisiä maisemia, asetelmamaalauksen elementtejä ja värejä, romanttista nostalgiaa, runsaasti murrettuja luonnon värejä, valo‐varjo-leikkejä, mutta myös keinotekoista siirtymää absurdeihin yksityiskohtiin, jossa idyllin rauha särkyy. Tärkeintä on kuitenkin visuaalinen nautinto — tasapainoinen kokonaisuus kaaoksen keskellä, jossa katse voi harhailla ja mieli löytää uusia ulottuvuuksia.
Why This Art trend Feels So Familar: Kate Brown at The Art Angle Podcast: Spotify 14.8.2025
Bell, Julian “What is Painting -representation and Modern Art. 1999
Gaiger, Jason: “Aesthetics and Painting” 2008
Johnson, Galen A & Smith, Michael B (edit) ”The Merleau-Ponty Aesthetics Reader: Philosophy and Painting”, 1993
Merleau-Ponty, Maurice: “Silmä ja mieli”, 1993 (alkp.1960)
Read, Herbert “The Philosophy of Modern Art” 1951
Rouhiainen, Leena ” Fenomenologinen näkemys oppimisesta taiteen kontekstissa” (teoksessa ”Taiteen jälki” toim. Anttila, Eeva) 2011